Haudihei

 

Tää koko hieno rumba alkoi viime viikon maanantaina. Sanoin äidilleni, että mulla ei ole saksan tehtäväkirjaa, joten se pitäisi käydä ostamassa. Ok, äiti oli lähdössä seuraavana päivänä Saksaan, joten homma jäisi isäpuolelleni.

Torstaina sain sen saksan kirjan käteeni ja samassa muistinkin, että mulla oli laatikon pohjalla jotkut saksan tehtäväkirjat, varmaan kolmos ja neloskurssille. Hehee.. Siellä oli toinen kakkoskurssin saksan tehtäväkirja, joten nyt niitä löytyi oikein kaksin kappalein....

Viisaana ihmisenä kuulutin seuraavana päivänä saksan tunnilla, että minulla on yksi uunituore tehtäväkirja myytävänä. Sain yhden ryhmäläisen kanssa sovittua, että hän tuo maanantaina rahat ja minä kirjan.

Ja sitten tuli perjantai-ilta, olin menossa pelaamaan tennistä. Ja mitäs bussista juostessani junaan, lompakko jäi jonnekkin matkan varrelle. Ei sitä löytyny mistään. Ei yhtään mistään. Soitin sitten kotiin ja pyysin jotain tulemaan minua hakemaan.

Kotona istuin koko viikonlopun ja soittelin sinne tänne ja sain tietää, että löytötavaratoimistosta voi käydä katsomassa, onko sinne tuotu mitään.

Maanantaina pääsin kakkosella bussiin sisään ja koulussa vaihdoin saksan tehtäväkirjan rahaan. Päivän jälkeen tallustelin sinne löytötavaratoimistoon ja HAHAA siellä se lompakko olikin. Lopuksi täti sanoi: "Se olis sitten 5.60e säilytyksestä." Maksoin niillä rahoilla, jotka olin kaveriltani saanut saksan kirjasta ja lähdin tyytyväisenä kotiin lompakkoni kera.

Mutta jos olisinkin muistanu, että kaapista löytyy saksan tehtäväkirja, en olisi myynyt kaverille toista, enkä olisi saanut lunastettua lompakkoa takaisin (ainakaan sinä päivänä)! Näinollen on siis ihan jees olla välillä vähän havupää :D

 

~SH kuittaa

Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan